|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 12:53:21 GMT 2
Kirjoitin Legendary Evils -sarjan merkityksestä pelikentän uudistajana. Sarjassa oli mm. jo yllä mainitut Foulspawn Seer ja Beholder Ultimate Tyrant, vaivihkaa vahva Adult Brown Dragon, Duergar Cleric of Asmodeus ja - Guard, Githzerai Mindmage, Djinn Stormsword, Hoard Scarab Larva Swarm ja epookkiin Elder Iron Dragon. Siellä oli myös "Keltainen Jumittaja". Yochlol Tempter (63) pystyi istuttamaan vihollisen etäisyyden päästä jaloilleen tai kurmuuttamaan tämän hengiltä vieressä moukaroiden. Usein se teki molempia. Tempter oli osa suurempaa kokonaisuutta, jota voi kutsua drow-perheeksi. Se pääsi Large Deep Dragonin champion powereiden piiriin ja mahdollisti omilla vahvuuksillaan uudenlaisen strategian drow/stealth -joukkioille. Hahmohistoriaa: Drow/StealthDrow/Stealth -klaani oli jo sitä ennen vahva. Kuvassa Yochlol Tempterin lisäksi muita sen peruselementtejä (heitä pataan kutakin haluttu määrä, lisää vain liemi): Drow Assassin, Large Deep Dragon, Shadow Flayer, Lolth's Sting, Ambush Drake, Draegloth Favored One ja Drow Demonbinder. Strategia tällä joukkiolla oli aina hakata vastustaja suhteellisen reilussa (drow-skaalalla) taistelussa. Sen vauriontuottokyky oli aikansa parhaimmistoa ja on sitä yhä. Uusia klaanilaisia ilmestyy sekä drow- että stealth-avainsanoin koko ajan. Siinä mielessä mahdollisuudet ovat laajentuneet erityisen paljon, että Drow Captain (Rage of Demons, 47) on championina paitsi halvempi myös ja ennen kaikkea sivilisaation piirissä, vrt. LDD. Samassa sarjassa ilmestyi myös Drow Archmage ja Drow Scout, joista ensimmäistä yksikin on hankala ja jälkimmäistä tavataan harvoin yksin kappalein. Stealth -puolella sivilisaation saatavuus vaikuttaa valtavasti; sinisessä varasporukassa jalka liikkuu myös ihmisillä, suurpeikoilla ym. Xanathar on uusi champion sillä alueella, arvokkaampi kuin Drow Cpt. mutta vastaavasti parempi tappelija itsekin. Kapu ja Scoutti (Rage of Demons)
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 13:39:42 GMT 2
Hahmohistoriaa: TrebuchetKolmannen kierroksen ensimmäinen aktivaatio, koko pelin toinen hyökkäys: "Klok! Swiiish... MÄTS." - Jaaha, peli ohi. - Juu.Trebuchet (Lords of Madness, 141), monen mielestä ulkomuodoltaan parhaan sarjan eniten DDM-piireissä närää aiheuttanut yksikkö, tämä kaukolaakaisija. Moni oli jo valmiiksi varpaillaan Elf Arcane Archerien ja Adult Purple Dragonin jäljiltä. Sitten saattoi kuppi hieman kallistua, kun tuli melko luotettavasti 60 pistettä vauriota haluamaansa yksikköön paukauttava sotakone valikoimiin. Mutta kaikki mikä ei ole kiellettyä on DDM-turneessa sallittua. Itse en pidä - turnaustasolla - keskustelusta/asenteesta, jossa paras mahdollinen warband ei olisi tyylinsä/epähauskuutensa vuoksi ok. Turnausjärjestäjän velvollisuus on karsia ei-toivotut säännöin pois ja kaikki muu on vapaata riistaa. Tämä tuli nyt kirjoitetuksi Trebuchetin kohdalla, mutta yhtä lailla sen voisi sanoa kovin monen muunkin konseptin yhteydessä. Parhaiten Trebuchet toimii silloin, jos pääset valitsemaan sille sopivan kartan ja vielä mieluummin puolen siitä. Sen pystyy ikään kuin "hautaamaan seinään" ja ympäröimään niillä silppeillä, jotka lähistölle ja 200:n alle mahtuivat. Vastustajan tehtävä on vain juosta täyttä jalkaa pääle ja katsoa, riittävätkö hiparit niin kauan että kone hyytyy. Aika usein tämä kulminoitui ratkaiseviin ykkösiin tai 20:iin, vielä useammin kuin normaalipeli siis. Trebuchetin viehätys on sittemmin hieman hälvennyt. Sille on vastavoimia niin paljon, ettei ole enää kärkikahinoissa todennäköistä päästä tällä pitkälle. Enemmän itseäni viehättäisi skenario, jossa vaikka kolme tällaista ampuisi linnoitukseen hyökkäysjoukon tukena - tai toisinpäin - ja vastassa olisi tähän varustautunut armeija.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 17:13:54 GMT 2
Kenen jäljiltä on kartta saletisti tuhkana? No Dispan, tietty. Hahmohistoriaa: Dispater, Iron Duke of Hell (Lords of Madness, 77/251) Yksi Yhdeksän Helvetin arkkipiruista on DDM:ssäkin maineensa veroinen. Dispaterin kamarankärvennyskampanja on ollut haastava niin ennen kuin myöhemminkin, koska niin harva kärkipään sotajoukoista on tulta sietävä. On makuasia, keitä Dispaterin kanssa esim. 200:ssa peluuttaa, paitsi että tietysti piruja kannattaa maksimihyödyn saamiseksi mukaan laittaa, eikä tulensiedosta ole haittaa. En ole itse ikinä pelannut "maksimit" mielessä Dispateria, enkä sellaista myöskään turnausympyröissä kohdannut, mutta tiedän sen pärjänneen kovissakin oloissa. Seiskaseiskan hintaan mahtuu mukavasti tavaraakin, toisin kuin perinteisten 100+ -titaanien. Koska Dispa ei omilta hyökkäysarvoiltaan ja HP:ltään ole mitenkään erityisen uhkaava, juuri warbandin muoto, strategia ja taktiikat ovat erityisen hienoviritteisiä. No, Devil -keywordillä löytyy hyviä yksiköitä ja jonkin verran tulenkestoakin. Eikä kalpea sarvipää ole helppo epookissakaan. Strategia ei ole aivan sama, mutta potentiaalia löytyy. Tällä puolella on samaan tapaan erittäin paljon merkitystä sillä, keitä liittolaisina on ja kuinka niitä käytetään, koska nappi ei huomattavasta hinnastaan huolimatta yksin kenttää dominoi. Tästä tuleekin nyt mieli häntä pelata.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 17:43:01 GMT 2
Kaksi varjo-beholderia, aikana jolloin napeissa oli nykyistäkin vähemmän helpotusta näkymättömän näkemiseen, tekivät pahaa jälkeä. Ainakin alepulp voitti tällä kaksikolla yhden ison mestaruuden, enkäpä ihmettele jos ehti useammankin. Hahmohistoriaa: Eye of Shadow (Beholder Collector's Set, 55)Kuten kortista näkyy, homman juju on se, että kaksi Eye of Shadow'ta pysyvät näkymättömissä ja saavat siten hyvää vauriota aikaiseksi sneak attackin ansiosta. Samalla niitä on hankala tuhota, varsinkaan molempia, ajallisesti rajatussa ympäristössä. Kahdelle mahtuu vielä tukeakin 90 pisteen verran, joten harvoin kai ne matsit ajasta kiinni jäävät. Ei ole ainoa hankala beholder, mutta kyllä se 200:ssa menestynein. Hienoa, kun ikoninen ja uniikki olento pärjää pelissäkin.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 20:51:50 GMT 2
Hahmohistoriaa: Elminster of Shadowdale ja Raistlin MajereNimekäs kaksikko toimii niin 200 Arenassa (5 aktivaatiota), perus-200:ssa kuin korkeammissakin pistemäärissä. Elminster (Underdark/All-Stars, 100) antaa Arcane -joukkuelaisille boosteja, mutta olennaisempaa kärkitasolla on, että Shadowdalen E-Type lainaa Krynnin Kultanaamalta alue-Helpless-loitsun. Köhivä Raistlin (Night Below, 26) on pidettävä hengissä, joten kaveriksi kannattaa ottaa joitain joutavampia henkivartijoita, joko Unique -liittolaisia tai normaali-bodyguardeja, siis. Tuloksena on parhaimmillaan ollut isojenkin turnausten kärkipaikkoja, mutta paljon nojaa vastustajan Helpless -savejen onnistumiseen (jos unetus alun perin osui). Tämän porukan toimien ajoitus on yllättävän herkässä huippupeleissä. Itse kolasin tätä reilut 10 vuotta sitten aika paljon ja huomasin, että epäonnisen nukutuksen seuraus on suuret vaikeudet riittävässä vauriontuotannossa. Uusilla liittolaisvaihtoehdoilla tässä on toki ihan hyvä perusasetelma koittaa taas. Raistlinin Epic-kortti (E1/Epic Mages, 261) on Evil, joten sillä tasolla hän ja Hyvis-Elmi eivät yhdessä operoi. Niinpä Epic-versiossaskin on halpa Raistlin näyttämässä Elminsterille loitsukirjaansa. Sinne mahtuukin sitten jyteitä Arcane-liittolaisia, taikka sellaisia, jotka hyvin hyödyntävät Helpless-mahdollisuutta. Sitten taas Epic-Raistlin hoitaa hommat kyllä pitkälti itse, pysäyttäen ajan ja tärvellen vastustajaa useamman vuoron putkeen. Elminster, ollen osa v. 2008 All-Stars -kokonaisuutta, on saanut myös AS-esinekortin.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 21:10:57 GMT 2
Kun figuiltaan hieno Underdark -setti sai 2.0 -kortit, sai myös mahtavan dynaaminen X-Champ mahtavan dynaamisen kortin. Hahmohistoriaa: Xen'drik Champion (Underdark, 23) Hyvällä liikkellä ollaan liikkeellä, tässä. Laumana Xen'drikit yleensä pelattiin, niitä mahtui hyvinkin esim. seitsemän yhteen sotajoukkoon. Aluehyökkäysten puute korvautui liikkeen ja kahden eri hyökkäysmoodin ansiosta riittävästi, jotta kisattiin aivan kärjessä. X-Champit eivät erityisemmin välittäneet myöskään kartasta, mikä on bonus. Tila oli hyvästä, mutta kyllä lauma aika ahtaissakin paikoissa pystyi metsästämään. Kun Dragoneye -sarja sitten sai 2.0 -kortit, löytyi yksi aiempia ehkä vielä osuvampi champion: Bladesinger (Dragoneye, 34). Syyt näkee kortista alla. Veikkaisin, että tämä joukkio antaisi vielä tänäkin päivänä aika hyvän haasteen monelle kovalle nipulle. Siksikin, että tämän tylsyttämiseksi pitää antaa todella monta osumaa.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 21:30:11 GMT 2
Hahmohistoriaa: Onyx, Glistening Death (Dragon Collector's Set, 66*)Acid Band yhdessä yksikössä. DDM:n Jimi Hendrix? Ehkä. Tämä Foxy Lady pysyi niin suojassa kuin pystyi, ampuen kaukaa hapontäyteisiä terveisiä. Koska hän ei sosiopaattina pärjännyt muiden lohikäärmeiden seurassa, oli porukka rakennettava muulla tavoin. Hyvä Onyx-joukkue ei välttämättä siis perustunutkaan lentäville haponkylväjille, vaan saattoi päinvastoin olla varustettu asemasotaan, jossa Onyx pidettiin sitkeästi taaempana, kunnes huolella tuotiin muodossa edemmäs jos se tarpeellista oli. Ei se kyllä huono ollut läheltäkään, mutta sellaiseen toimintaan oli sitten hyvä olla joitain hätäuloskäyntejä taikka uhrautujia mietittynä (75 HP on kovista defensseistä huolimatta suht' vähän). Onyxin figuuri oli, osuvasti, sama kuin Black Dragon Lurkerin (eli peliteknisesti, kummalla vain figuurilla saa pelata kumpaa vain korttia ja päinvastoin). Kun Onyxilla oli voitettu yksi iso mestaruus ja kylvetty mustaa muuallekin, sai se oman pisteellä merkityn uudiskorttinsa. Hieman himmailtunakin se on yhä merkittävän kova yksikkö, jonka ympärille voi melkoisen Purple Hazen aikaan saada.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 21:55:08 GMT 2
Hahmohistoriaa: TBA (Against the Giants, 63)- Kuulkaas tätä...!Tomebound Arcanist saattoi loitsuta päät pyörälle yksinkin, mutta kaksi niitä tiesi jo erityisen haastavaa päivää. Täytyy muistaa, että tämän napin ja kortin ilmestymisen aikaan Confused oli huomattavasti häiritsevämpi siihen jamaan joutuvalle kuin mitä se on myöhemmin ollut. Nythän V3 säännöissä sen "kunniaa" hieman palautettiin, mikä tietää hyvää myös TBA:n käyttökelpoisuudelle. Harvoin näitä kahta 200:en mahdutettiin, mutta ei sekään ennenkuulumatonta ollut. Epookissa mahtui helpostikin, ja vielä kun sai boostaajia kasattua siihen kaveriksi, niin melko luotettavasti saatiin vastustajat laskemaan lintuja, lampaita, tiilenpäitä, hampaitaan maassa, lippunsa jne. jne. Ottaakseen ilon irti aluekonfuusiosta sitä haluaa joko pysyä etäällä ja ajan kanssa rätkyttää lisää tavaraa niskaan, taikka mennä lähelle ottamaan välittömiä sneak attack -etuja. "Tomeboundin" kanssa hyvin yleisesti pelattiin Merchant Guardia tai muuta hengen vartijaa, sillä hipareista on pulaa kuin Wild Magella konsanaan. Figuurihan on älyttömän hieno. Ja kortin design linjakas - puhdas, tiivis, mutta seurauksiltaan tapahtumarikas. Mukavaa, että sillä oli oma, pitkä menestyskautensa. Ehkä tässä nyt tosiaan saadaan se "takaisin". Tervetuloa! (... vai pitkö mun sanoa tervemenoa? ... vai lyödä kaveria? Mun piti varmaan vaan seistä paikallani hiljaa.)
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 8, 2022 9:13:36 GMT 2
Hahmohistoriaa: Demoniset gnollitDemonic Gnoll Archer (War of the Dragon Queen, 40) muutti peliä merkittävästi. Niistä, muistini mukaan, pystyi tekemään ensimmäisen luotettavan joukkueen, joka laumana pommitti alueloitsuja. Karvaisia ampujia saattoi pelata 2-4, maun mukaan. Olennaista oli, että joukossa oli myös hieman aiemmin kortin saanut Demonic Gnoll Priestess (Blood War, 28) (kuvan oikeassa reunassa) antamassa bonuksia. Gnolleilla oli kylliksi halpoja vaihtoehtoja täyttämään muita paikkoja ja nauttimaan em. bonuksista. Kuvassa Gnoll (Aberrations, 3) ampujista vasemmalle. Kuvassa vasemmalla Gnoll Demon Adept (Demonweb, 33), synerginen optio sekin. Olin itse livekirjurina kun Wayne voitti Euroopan mestaruuden gnolliporukalla, hyödyntäen omaa karttaansa Dragondown Grottoa, jolla on vaikea pärjätä hyvin pelattua ampujaporukkaa vastaan. Kieltämättä tämä sotajoukko onkin hieman kartasta riippuvainen, etenkin myöhemmässä turnauskentässä. Wayne pelasi kolmea DG archeria, muistaakseni. Nykyisin gnolleille on niin hyviä muitakin vaihtoehtoja - ja koko ajan tulee lisää - että itse harkitsisin korkeintaan kahden pelaamista turnaustilanteessa. Gnolleilla on hyviä suhteita joihinkin eläimiin (Hyena, Beast), mikä auttaa ainakin monipuolisemman lisuke/VP-osaston luomisessa.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 8, 2022 13:12:09 GMT 2
Hywin wanhaa epookkia aialta enhen peholterin pelkua... Hahmohistoriaa: Cadaver Collector (War of the Dragon Queen, 103) Mikä tahansa alkuperäisen Eternal Bladen (Borderlands) piiriin päässyt oli juuri sen verran vaarallisempi, myös karmaiseva Cadaver Collector. Mutta vaikka EB laitettiin rautoihin, oli tämä teräsjätti erittäin käyttökelpoinen yksikkö. Kalliimmissa formaateissa siis erityisesti, missä sille sai tarpeellista tukea ja CC:eitä saattoi olla jopa kolme. Itsekin pelasin sellaista joukkiota ja kyllä se hyvin pärjäsi kovatasoisissa kiltaliigakahinoissa. Helpless -henkäys on tietysti tässä se avainasia. Jos niitä tulee kolmelta yksiköltä, niin sehän on jo paljon. Lisäiskuja siihen jostakin (wanha epookin kesto-osallistuja, G-Trick, mukaan?), niin kyllä siinä jo se kuuluisa päätössolisti pian jollekin laulaa. Niin kuin nopeimmat jo laskivatkin, viisisatasessa kolme Collectoria vie 309. Siihen mahtuu reilusti erilaisia optioita tukijoukoiksi. Jo mainitut hyvä champion, lisäiskujen antajia, lujalla vauriolla avutonta kurittavat halpikset ym. tietenkin toimivat. Liikkuvuus ja mahduttautuminen voi joillain kartoilla olla ongelma kolmella samoille apajille havittelevalla largella (+ ne lähistölle haluttavat), joten siihenkin kannattaa ajatus uhrata. Sata hiparia on epookkiliigoissa niin niukasti, että sille toinen ajatus. Vaihtoehtoja on niin paljon, ja löytäminen on mukavaa, joten ei niistä tämän enempää. Vaikka Cadaver Collector tuntuu voimakkaasti oman aikansa yksiköltä, niin antaapa olla... Eberron -setti saa kohta kortit ja ties mitä sieltä rakennelmille (keyword: Construct) vielä avautuu? Ainakin toivon näiden körmyjen kohdalla, että uusi tuleminen. Täytyy tuosta figuurista vielä nimittäin sanoa se, että kovin harva D&D miniatyyri on noin hyvin ja yksityiskohtaisesti tehty. Ihmisraato nostettuna selän piikkeihin kantoon - mikä konsepti!
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 8, 2022 14:54:28 GMT 2
Hahmohistoriaa: Wand Expert (Angelfire, 33*)Sauvaässälauma vastassa tietää aina haasteita. Etenkin ennen kuin restat-kortti ilmestyi, mutta myös nyt kun tukijoukot ja esineet antavat muita mahdollisuuksia. Toki yksikön pelaaminenkin on haaste itsessään, jos ja kun haluaa siitä kaiken irti, mutta kun sen oppii niin todennäköisesti pärjää. Wand Expert on laumaeladrin. Niitä mahtuu kaksisataseen runsas määrä ja on niitä välillä nähtykin kuin gnuita juomapaikalla. Tietysti se voi kykyjensä ansiosta olla kenen tahansa paras kaveri, ainakin hetken. Arcane ei ole pöllömpi avainsana kavereita etsiessä ja eladrinien kurssi rotuna on mielestäni jyrkässä nousussa Volo's and Mordenkainen's Foes -setin myötä (tämän pohjana tosin beta-kortit). Kovan määrän hyökkäyksiä porukka näitä joka tapauksessa tuottaa, väistellen vihollisen vastaavia. Kuten kaikki kaukojoukot, ne pitävät kartoista, joissa vihulainen joutuu tulemaan näkösällä kohti. Ei siis ole yllätys, että ovat pärjänneet mm. Dragondown Grottossa ja Frostfell Riftillä. Yksi täyttää paikkansa myös eeppisellä tasolla; tukijoukkojen turmana tai kylliksi boostattuna myös pääjehujen nenäkärpäsenä.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 8, 2022 16:06:19 GMT 2
Kun Against the Giants ilmestyi, pelattiin me Helsingin Fantsun edustalla Kaisaniemessä julkaisuturnausta. Niinäkin aikoina oli hyviä pelejä, kun tuoreet setit ruokkivat 3-4 kuukauden välein tarjontaa ja pystyttiin vuorottelemaan julkaisu- ja yleisturnausten kesken, porukassa jossa oli tuttuja ja tuntemattomia. AtG oli ns. huge-setti, eli sarjan kruunuina oli suurensuuria yksiköitä ja kortit sen mukaan. Sen ajan titaanit eivät kestä nykyvertailua varsinkaan hiparien ja osin vauriontuotannon osalta, vaikka defenssien puolesta pärjäävätkin (tai jopa kyykyttävät). Siihen aikaan kuitenkin oli moni AtG:n hugeista välittömästi ruokaketjun huipulla. Yksi niistä oli tämä tornado, kaksin kappalein jengissä, kiitos. Hahmohistoriaa: Thunderblast Cyclone (Against the Giants, 168)Yksikön mainio liike ja aluekaukohyökkäys tekivät monella kartalla selvää etenkin tuki- ja täydennysyksiköistä. Usein myös vastustajan pääjehu oli reporankana jo ennen kuin pääsi kostamaan. Kaksi syklonia oli yksi niistä asioista, joihin sinun epic 500 -peliin tai -turnaukseen sotajoukkoa rakentaessasi täytyi varautua... tai omaksi porukaksi harkita. TC ei ole hipareilla pilattu, joten niin paljon kuin kaukaa aikaiseksi saa, tehdään. Paha luonto rajoittaa parantajien saatavuutta, joten kestävyyttä on mietittävä myös muilta kanteilta. Enpä ole tätä aikoihin kartalla nähnyt. Olisi mielenkiintoista, jotain 20-luvun kehitelmää vastaan. Tai ehkä täytyisi, tällaisena wanhan koulun pelaajana, ottaa vähän old time set limited tournamenttia...
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 8, 2022 18:00:39 GMT 2
Hahmohistoriaa: ÖrkitÖrkit olivat jonkin aikaa Banebreak Riderin (Night Below, 52), joka on upea figuuri mutta keskinkertainen suorittaja, yleishyödyllisen Orc Wizardin (Blood War, 24), Howling Orcin sekä Orc Maulerin (War Drums, 15 ja 26) ja lähes kautta linjan epäonnistuneiden All-Starsien (Eye of Gruumsh, King Obould Many-Arrows, Orc Champion ja Orc Wardrummer), varassa. Sitten päästiin taaksepäin päivittyvissä seteissä Angelfireen ja mainioon champion-kärki-iskijään Orog Warlordiin (70), joka edusti Underdarkia mutta pystyi tuomaan sinne muut örkkiläiset. Sitten Aberrationsiin, joka olikin kautta linjan hienosti suunniteltu sarja - tuli Orc Sergeant (24), joka auttoi sekä örkkejä että peikkoja, sekä Mountain Orc (12). Lopulta päästiin 2.0 -korteissa koko miniatyyrisarjan v. 2003 aloittaneeseen Harbingeriin, jossa odotti vauhdittaja Cleric of Gruumsh (21). Nyt örkit pystyivät juoksemaan nopeasti päätyyn asti ja tekemään mennessään/perillä pahaa jälkeä. Örkkeihin, varsinkin sarjan alkuaikoina, on panostettu miniatyyrien design-puolella. Ne ovat yksityiskohtaisia ja persoonallisia kokonaisuuksia, joiden näkyminen pelilaudalla on ainakin itselleni visuaalisena henkilönä aina plussaa. Myöhemmin on saatu lisää kelpo suorittajia. Siinä määrin, etten ikinä ylenkatsoisi örkkijoukkoa vastustajana, oli oma wb mikä tahansa. Blood of Gruumsh on siitä erityinen sarja, että se on ainoa DDM-setti, joka perustuu vain yhteen rotuun. Sen jälkeen esim. Monster Menagerie 2, Tomb of Annihilation ja Village Raiders ovat antaneet mielestäni kiinnostavia vaihtoehtoja kovaan orc bandiin.
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 9, 2022 9:02:39 GMT 2
Palataanpa taas hyvin varhaiseen konseptiin. Joillain kartoilla saattaa ihan fyysisellä preesensillä päästä toisen lähtöruutuun aiheuttamaan muutakin kuin hämminkiä. Siihen erikoistunut Exarkki oli vähän kuin Uruk-Hai joka on pöllinyt Hallavaharjan. Konsepti on esittelemisen arvoinen, koska sen viihdyttävyys/kirpeys ei ole kadonnut mihinkään. Hahmohistoriaa: Ratsastava tyranniaExarch of Tyranny (Night Below, 54) on erittäin luotettavasti osuva iskijä, joka on luotu ruuhkaisiin taisteluihin. Miksei siis aiheuttaisi ruuhkaa itse? Kiinnitetään vauhtia antava champion Hobgoblin Marshal (Night Below, 22), var... valjastetaan nopea ratsu Warhorse (Desert of Desolation, 16) ja otetaan kaksoissisarus samoin välityksin operaatioon mukaan. 2x Exarch of Tyranny 2x Warhorse 1x Hobgoblin Marshal = yht. 162 pistettä 38 jää vielä esineille ja/tai tukijoukoille Homman idea on se, että ensimmäisillä vuoroillaan Exarkit hyppäävät ratsun selkään. Ratsastajansa ollessa selässä, mahdollisimman varhain, aktivoituu Warhorse, jonka Marshal sitten tuuppaa (move up to its speed, 8) rivakasti matkaan. Heppa tekee syöksyhyökkäyksen (liike siis 8+8+8) vastustajan lähtöruutuun, Eksarkki lyö samalla (hepan kyvyn vuoksi) - kaaos on valmis. Kun vihollisen joukot sitten hevosen vierellä aktivoituvat, Eksarkki rokottaa (oman kykynsä ansiosta) taas niitä kirveellään. Kaksoissisarus halajaa seuraavalla vuorolla samaan tahi toiseen torikähinään. Luonnollisesti valveutunut vihollinen tekee parhaansa estääkseen tämän alunperinkin. Silloin voi havitella muita tapoja, esim. myöhemmillä kierroksilla, tehdä tämä pienemmässä mittakaavassa. Tuolloin yksiköt, jotka pystyvät hyökkäyksin tai muin kyvyin "kasaamaan" vihollisen nappeja, ovat hyödyksi. Eikäpä siinä, jos tämän onnistuu tekemään edes yhteen-kahteen tärkeään nappiin, saattaa siinä tehdä niin paljon vahinkoa, että se pelin kallistaa. Hevonen kaipaa enemmän osumisbonuksia kuin Exarch, joten sitäkin voi tukinapeissa miettiä. Erittäin hauska, tehokas joukkio ainakin kerran, pari kokeilla!
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 9, 2022 9:08:06 GMT 2
|
|