|
|
Post by plastic finn on Aug 28, 2022 1:35:28 GMT 2
Tässäpä mäjäyksiä menneisyydestä.  Farmer Trophy on perustamani kasuaaliturnausnimike, johon Topi teki upean palkintopallin. Kuvassa v. 2009 alussa pelatun War Drums Limitedin kolme parhaiten sijoittunutta warbandia. Warpriest of Moradin käskytti sekä ykkös- että kakkossijoittunutta ja Skeletal Legionnaireille sekä puumille oli käyttöä.  Sinä kesänä pelattiin Ropeconissa taas DDM_n Suomen mestaruuksista. Voiton vei tämä Otson Evil Civilization -yhdistelmä:  Vielä samaisena syksynä palkittiin Farmer Trophy Kesäliigan menestyjät. Kuvassa taasen kolme kipakimmin iskenyttä sikermää. Ogre Mage, kaksi Onia ja pre-nerffi Witchknife tekivät rumaa jälkeä, muistan. Otsolla oli drow-jengi ja Samu pelasi kaaleppeja.  Valitettavasti myöhemmistä Farmer Trophy -turnauksista ei ole ainakaan säilynyt vastaavia palkintokorokekuvia. Asia on korjattava mahdollisimman pian. |
|
|
|
Post by plastic finn on Aug 28, 2022 1:53:29 GMT 2
Vielä yksi, ennen noita muita helmikuussa '09 pelattu Traconin turnaus Tampereella. Tämmöinen oli siellä ja siihen aikaan melko lailla hirmuinen:  Siinä yhdistyivät vielä "rauhoittamaton" Draegloth Favored One* muistaakseni radius 4 -pommillaan, pre-nerffattu Human Sellsword laumana ja kymmenen aktivaation maksimi (jonka Mercenary Generalilla sai yhteentoista). * Kortista ei myöhemmin tullut pallolla merkittyä ns. restatia, vaan hyökkäystä viilattiin alaspäin korttidesignin muuttuessa.   |
|
|
|
Post by plastic finn on Aug 31, 2022 8:56:30 GMT 2
Aivan kakkosedition alkuaikoina (2008) oli yleistä, että warbandissa oli puolet, tai ylikin, halpiksia. Tämä osaltaan johti aikanaan aktivaatiomaksimin pudottamiseen kymmenestä kahdeksaan, mutta pitkään pelattiin kymmenellä. Ja kyllä niistä irti saatiin lopulta paljonkin, esimerkkeinä kaksi myöhempää versiota druidiklassikosta. Hahmohistoriaa: Hierophant of the Seventh Wind (Night Below) Oikeastaan tuossa ensimmäisessä voisi kolmosina olla Ravenous Dire Ratit oksien (Twig Blight) tilalla. En nyt 100% muista, kumman kortit tulivat ensin, mutta veikkaan vahvasti että Dungeons of Dreadin (Rat).  War Drums ja puumien tulo tekivät druidista entistäkin kauheamman. Wild Mage oli sen ajan kauhupommittaja.  Kaalepit (Galeb Duhr) toimivat yhdessä Hot7W:n kanssa tai ihan vain keskenään kolisten. Kobold Archer (6) ohitti Elf Archerin (5) tehokkuudessa. Hierofantti on relevantti edelleen, niin kuin nyt kaikki näistä aikansa kärkinapeista. Sen kanssa on ilmestynyt pelattavaksi esim. uusia mielenkiintoisia elementaalivaihtoehtoja. Kokeilin yhdessä kiltaliigapelissä pari vuotta sitten usean Invisible Stalkerin kanssa ja se ainakin oli toimiva yhdistelmä. |
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 1, 2022 10:45:49 GMT 2
Lisää suuruuksia. "Shadow jump". Hahmohistoriaa: Large Shadow Dragon ja Nightwalker SinisterLarge Shadow Dragon (Night Below) on siitä harvinainen yksikkö, että se oli kärkipäätä sekä ykköseditiossa että uuden kortin myötä kakkosessa. Moni vanha suosikki katsoi kateellisena vierestä, esim. Large Black Dragon, Fire Giant Forgepriest ja Ultroloth. Thrall of Blackrazor sentään tuli imussa kärkipäähän ja vastaavasti moni aivan onneton ykkösessä ollut nousi uuteen kukoistukseen.  Kaksi, jopa kolme, Large Shadow Dragonia toimi siis hyvänä perustana sotajoukolle. Kun Nightwalker Sinister (Savage Encounters) sitten ilmestyi, löytyi hurjia Shadow -koostumuksia kaksisataseen yhdistelemällä näitä eri tavoin. Kuvan kaksi Unissakävelijää ja yksi Varjolouhi vievät 188 pistettä, joten kummoiselle tuelle tai edes täydelle aktivaatiomäärälle ei löydy tilaa. Esiintyi siis kahden NS:n tai kahden varjolouhen ja yhden NS:n yhdistelmiä, jotka tekivät ennalta-aavistamattoman lähtöruudun tietämillä melkoisen heikottavaa jälkeä. Ja mikseivät tekisi edelleenkin?  |
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 10:07:57 GMT 2
Hahmohistoriaa: Auto-crit Automaattiset kriittiset rynnivät peliin Skullcleave Warriorien (Against the Giants, 39*) myötä. Ne ovat jakaneet mielipiteitä yhtä paljon kuin henkivartiointikin, mutta ovat olleet kiinteä osa peliä jo reilun tusinan vuotta. Niihin on aina täytynyt varautua. Skullcleaveja pelattiin alkuun yleensä useampi kappale kerrallaan ja myöhemmin sitä nähtiin sinkkuna monipuolisissa iskijäjengeissä. Myöhemmin Skullcleave Warrior sai uuden kortin (re-stat), jossa sitä oli rauhoiteltu paremmin vastaamaan hintansa tasoa.  Ns. vanhoja settejä mentiin korttijulkaisuissa taaksepäin, samalla kun uusissa mentiin eteenpäin. Kun vanhoissa oli ehditty Underdarkiin, ilmestyivät pelikentille Githzerai Monkit (34). Skullcleavea halvempana ja nopeampana niistä tuli yhtä lailla suosittuja. Planaarimunkkeja, hintansa ansiosta, esiintyi myös suurempina laumoina kuin Skullcleave Warrioreita.  Sitten tulivat peikkolaumat. Peikoilla oli tässä vaiheessa jo kaksi pätevää komentajaa: kaksi versiota keltanahkaisesta Snig -hahmosta. Goblin Skullcleaverissa (Savage Encounters, 17) Snig sai iskijän, jota johtaa laumoina kentälle. Alun aktivaatioylivoima oli osa viehätystä tässä yhdistelmässä. Muistelisin, että sillä voitettiin yksi Suomen mestaruuskin, tai ainakin oltiin finaalissa. Tuolloin (2010-luvun vaihteessa) ja myöhempinäkin aikoina auto-crittiä on silloin tällöin näkynyt myös muissa korteissa. Sanoisin silti, että kolme yo. vekkulia ovat niitä korkeimman profiilin tekijöitä tällä saralla. Niille on kertynyt paljon vastavoimia, mutta ovat silti aivan väkeviä tekijöitä edelleen.
|
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 10:22:02 GMT 2
Hahmohistoriaa: Solamith (Demonweb) Ketjussa ylempänä mainitun Draegloth Favored One kanssa samassa setissä ilmestyi vanha tulisielupöksy, Solamith (58*). Ne kaksi toivat aivan uudenlaisen aluepommien vaaran kentälle. Sulamiit paukutti laajaan alueeseen 30 vahinkoa suhteellisen luotettavalla hyökkäysbonuksella. Myös hyökkäykset lähtöruutuun, ns. alpha striket, olivat (etenkin) tähän aikaan kauhuna, kun epicin (500) puolella pahat elementaalit harrastivat samaa. Solamithin omat faktiot olivat Borderlands ja Underdark, joista etenkin punaisessa sitä pelattiin mm. Merchant Guardien läsnäolon vuoksi ahnaasti. Wildiin sen sai tuotua gnollien demonikutsun myötä ja sillä versiolla Demetri0us voitti yhtenä vuonna GenConin mestaruusturnauksen. Solamith ehti siis aiheuttaa kärventyneitä kulmakarvoja - hermojakin - pitkän aikaa, kunnes sitä uudella kortilla (re-stat) hieman rauhoiteltiin. Vaikka voimatason pudotus ei näyttänyt dramaattiselta, se taisi sitä olla, koska hehkumasu hävisi aika lailla kokonaan turnauskentästä. Moni muistelee sitä edelleen "lämmöllä".
|
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 12:09:25 GMT 2
Deathknell -setti toi mukanaan kaksi uutta terroria. Elettiin kautta, jolloin konditiot ottivat lisätilaa puhtaalta vauriolta ykköstason joukkueiden keskuudessa. Catfolk Wilder ja Ambush Drake yhdistivät molemmat. Jos oikein muistan, molemmilla oli ykköseditiossa melkoisen mitäänsanomaton kortti, joten tässä 2.0 (eli Revised) setissä koettiin sangen alleviivatusti aiemmin unohdettujen uusi tuleminen (Celestial Dire Badger, Kenku Sneak, Gold Dragon...!). Hahmohistoriaa: Ambush Drake ja Catfolk Wilder (Deathknell)Vaikka Catfolk Wilder (28) on roimasti halvempi, ei sitäkään yleensä nähnyt pelattavan kuin kahta kerrallaan. Ambush Drake (58) sen sijaan esiintyi jopa triona. Toinen vaihtoehto oli ottaa sille Stealth -komentaja kuten Large Deep Dragon. Itse hävisin niukasti 200 Arenan EM-finaalin Hollannissa juuri sellaiselle poppoolle ja se yleensäkin esiintyi pitkän aikaa joka formaatin kärkipäässä. Kissakansalle sopi periaatteessa mikä tahansa seura, miau. Brig voitti 200 Constructed GenCon -mestaruuden pelaamalla juuri niitä (sekä tietysti Kenku Sneakkeja, wild-kuutosten eliittiä). Molempia jouduttiin sittemmin rauhoittelemaan uudella (re-stat) kortilla, jossa mm. konditioista hävisi (save ends).   Näistä kahdesta Ambush Drakea nähtiin - ainakin Suomessa - enemmän. Johtunee sekä kahdesta kelpo keywordista (Stealth ja Dragon) että kahdesta faktiosta. Drow/Stealth -suosio, myöhemmin Drow Captainin muodossa hitusen halvempi champion-optio ja alati houkutteleva 40 dmg pudotus eivät haitanne. Catfolk Wilderia rajoittaa sen kestävyyden puute. Monessa sotajoukkokonseptissa vaatii hieman apuja sillä saralla, mikä taas nostaa käytön hintaa. Molemmat ovat edelleen hyviä. |
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 14:11:54 GMT 2
Vielä yksi DDM 2.0:n synnyinvuoden arkkivihollispari tähän: Hahmohistoriaa: Wulfgar vs. Mind Flayer Lich (Night Below)  Wulfgar (54) oli ja on Glory in Battlen ansiosta kelpo sankari meleevoittoisessa porukassa. Tuohon aikaan "EB" (Eternal Blade) ja Wulf hallitsivat Borderlands -joukkueita. Wulfgarin saattoi laittaa Warhorsen selkään tai juoksuttaa muulla tavoin etulinjaan yhdessä Champion of Dol Dornin ja/tai Werewolf Championin kanssa. Myöhemmin löytyi uusia, herkullisia liittolaisia, kuten Berbalang (Wulf + Berbalangit + Merchant Guardit olivat Justjooaivanin avain Suomen mestaruuteen yhtenä vuonna). "MFL" (63) esiintyi lähes poikkeuksetta kaksikkona. Niillä sai melko hyvin hallittua avointa kenttää, eikä lähitaistelussakaan valittamista ollut. Konditiot olivat avainsana; Confused (save ends), Dazed (save ends) ja Immobilized kaikki täältä jaossa. Mind Flayer Lich oli hyvän aikaa käytännössä ainoa ykkösrivin vaihtoehto varjolouhille Underdarkin puolella. Tämä yksikkö ei kuitenkaan ole vanhentunut aivan yhtä suosittuna kuin Wulfgar, johtuen pitkälti Confused -kondition dramaattisesta heikentymisestä sääntömuutoksen voimin (pöllämystynyt yksikkö on useammin pelaajansa käytettävissä vrt. wanhaan). Koskapa V3 palauttaa hitusen konfuusion klooriaa takaisin, MFL:kin saattaa taasen välillä ilmestyä ikuisuuden kirjastoista. Niin, ja vielä se yksi, ärsyttävä herkku: jo yksi MFL vie halutessaan kaksi champion poweria viholliselta. Moni joukkue nojaa niihin, joten tämä voi olla massiivinen menetys. Kunniamaininta samassa aikapisteessä: Large Gold Dragon (140) oli Night Below'n titaani. Sen pysäyttämiseksi tarvittiin aina koko kylä - joskus pari-kolmekin... Yhdessä esim. Animated Statueiden kanssa se hallitsi Victory Points -peliä. Eikä nyt tietysti rehellisessä iskujenvaihdossakaan ollut mikään kepeä sparri, AC:30, HP:150.  |
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 14:20:58 GMT 2
Tuossa (liite, pdf) edellisen yhdeksän esitellyn (Large Gold Dragon <-> Skullcleave Warrior) laput. (EDIT) Sekä sitä edeltävien, Nightwalker Sinisterista alkuun päin. |
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 14:50:23 GMT 2
Hahmohistoriaa: Foulspawn Seer (Legendary Evils)Kun Foulspawn Seer (55) ilmestyi, käänsi se Underdarkin onnen lähes omin karmein kätösinsä. Ei ehkä niin dominoivasti kuin saman sarjan Beholder Ultimate Tyrant (397) epookin puolella, mutta hyvin näkyvästi yhtä kaikki. F-Seer oli paitsi liikuttaja (Pimeyden Aira Samulin?) myös aivan kelpo vaurion tuottaja ja etenkin Dazed (save ends) -kamppaaja. Kun Foul Insight lisäksi antoi hyvän +2 bonuksen laajalle alueelle, täyttyivät houkuttelevan johtajan tunnusmerkit ja Underdarkista alkoi ilmestyä porukkaa suoraan nenän alle.   Seerin toisella Champion powerilla sai puolestaan tehoja esim. lajitoveri Foulspawn Mangleriin. Tämä ei kuitenkaan jäänyt samanlaiseksi kestohitiksi kuin porukan liikuttaminen teleportilla. Siihen sopi esim. mikä tahansa hidas tankki, joka tarvitsi liikeapua tai kuka vain, jonka oli mission jälkeen päästävä kähinästä väljemmille vesille. F-Seerin oma teleport samassa yhteydessä antaa sen pelaamiseen missään muussa yksikössä näkemätöntä elastisuutta. Foulspawn Seer ei ole mennyt pois muodista. Varsinkin suurempien pistemäärien peleissä 55:n arvoinen paketti on helposti hintansa väärti, mutta kyllä sillä 200:ssakin tekee vaikka mitä. Tällaisessa yksikössähän on hienoa se, että aina vain uudet ja uudet liittolaisehdokkaat saattavat nostaa sen esiin. Niin ja kyllä nuo kaksi setin hirmua, F-Seer ja BUT, löivät mielellään hynttyyt yhteen siellä 500 Epicissä. BUT sai myöhemmin rauhoitetun (re-stat) kortin, mutta ei kaksikko vieläkään mikään kevyt pala purtavaksi ole. 
|
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 5, 2022 15:19:30 GMT 2
Hahmohistoriaa: Varhaiset henkivartijat   Revised-korttien ilmestymisjärjestyksessä Merchant Guard (Desert of Desolation, 8), Dragonmark Heir of Deneith (Blood War, 34) ja Warforged Bodyguard (War Drums, 32) ovat hoitaneet tärkeämpien kihojen bodyguardingia ilmestymisestään lähtien aina myöhempiin aikoihin saakka. Kaksi hinnakkaampaa optiota ovat kartalla harvemmin, mutta runsaampien hit pointsien ja parempien defenssien vuoksi ne ovat kyllä sitten melkoinen hidaste vastustajalle. Samaan joukkoon voitaisiin laskea myös Kalashtar Bodyguard (Night Below sekä Player's Handbook Heroes, 35). Se on muuten samanhenkinen kuin Dragonmark, mutta omaa ranged -hyökkäyksen, mikä vartijalle on oivallista. Näistä Merchant Guardia on jouduttu rukkaamaan (re-stat). Tämä päivänä tuntuu absurdilta, että tuo 8-pinnainen pystyi hyppäämään vaikka kerrostalon kokoisen liittolaisen suojaksi tulipalloa vastaan, koska vain ja missä vain. Nykymuodossaan kortti on hinnalleen sopivampi, siitä ei ole kahta sanaa. Tällä palstalla re-stat -kortin saaminen on toistuva teema, hyvin käytännöllisestä syystä: parhaat kortit pelataan tappiin asti ja silloin usein on pelille edullisempaa rauhoitella yhtä tai muutamaa korttia kuin yrittää kaikilla seuraavilla vastata niihin. No, palataan henkivartiointiin. Se on kätevä tapa yrittää varmistaa avainhahmojen selviytymistä kyllin pitkään tai loppuun saakka. Warforged BG toimii Construct tai Warfoged-joukkueessa ihan hyökkääjänäkin, mutta sellaisissa tiimeissä ei tällä hetkellä ole aivan ykköstason championia (Eberronia odotellessa). Dragonmarkilla on Human ja Martial... Toki tällekin kyvylle/taktiikalle on paljon vastavoimia kehitelty, mutta aina näitä silti sekä kasuaalissa että turnauspelaamisessa näkyy. Ja sehän on selvää, että mitä enemmän on pisteitä laudalla, sitä helpommin mukaan halutaan myös niiden kovimpien nappien hyvinvoinnin varmistajia. Underdarkissa se on Legendary Evilsistä lähtien ollut useimmiten Duergar Guard (19). Wildissa on vähemmän henkivartiointia, siellä mieluummin parannellaan. Mikään näistä neljästä ei nähdäkseni ole menettänyt viehätystään. MG on heikentynyt tasolleen sopivaksi ja kolme muuta kantavat hintansa varsinkin epic-puolella mukavasti. Muitakin henkivartijoita ilmestyi näiden jälkeen ja viime aikoinakin niitä on nähty - mm. Volo's and Mordenkainen's Foes betassa oli Wood Woad tällainen, Wildista vieläpä - saa nähdä onko lopullisessa.
|
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 8:52:13 GMT 2
Hahmohistoriaa: VP-haukatVarhaisen DDM Revised -ajan victory point -hamunnasta ei voi puhua toteamatta, että niitähän otettiin niillä samoilla, millä joukkuetta muutenkin täytettiin, eli ainoilla silloin saatavilla olevilla halvoilla yksiköillä. Tästä syystä myös Farmer (Desert of Desolation, 3), joka sika kainalossaan ei ollut ainakaan nopea - eikä lentänyt - on mukana. Siihen aikaan myös Prisoner (Night Below, 5) oli suosittu strategia, kun kahlekyypparia roudattiin voittoalueille lisäpisteiden toivossa. Night Below - Desolation -ajan paras VP-haukka lienee ollut kuitenkin Darkmantle, tuo wanha piiloutuja. Se oli kuin luotu voittopistetoimintaan, ollen paikalla saman tien, piilossa, valmiina laskeutumaan kuin peitto mahdollisen aluesiivoojan päälle.  Näitä seurasivat jonkin ajan kuluttua Changeling Rogue (Unhallowed, 8) ja tehokaksikko Ravenous Dire Rat sekä Goblin Runner (Against the Giants, 3 ja 4). Näistä jälkimmäisen voidaan katsoa olevan VP-haukkailun Paavo Nurmi ja Usain Bolt. Samaan aikaraamiin osuu myös Greenspawn Sneak (Blood War, 6), rakastettu ja vihattu erikoisoksa Twig Blight (War of the Dragon Queen, 6 ja 3), sekä metallinen pistemaineri Warforged Scout (War Drums, 8). Kaikilla oli omat keyword- tai "VP grabbing"-vahvuutensa; rotalla oli enemmän arvoa Beast-bändeissä, greenspawnilla Dragon-vastaavissa jne. Borderlandsiin ja Civilizationiin "GoRun" toi kympin vauhdillaan halvan juoksijan, jonka vertaa ei pitkään aikaan nähty. Erikoismaininnan saa Kobold Miner (Underdark, 3). Se on niin hieno! Eikä vastustaja edes saanut tuosta harhailevasta raskaan työn raatajasta pisteitä.  Vielä voidaan laskea alkuajan VP-standardiin Celestial Dire Badger (Deathknell, 9), joka hyvissä Wild-joukoissa otti virkaa haltuunsa, kiitos aiempia VP-haukkoja paremman kestävyytensä. Tämähän oli yhdessä esim. Galeb Duhrien kanssa kuin malmia kyynelkanavaan.  Pahoittelut, jos jonkun suosikkiyksikkö nyt jäi mainitsematta. Hyena, Wolf, Wolf Skeleton, Small Black Dragon... Tietenkin kaikenlaisia nopeita, halpoja yksiköitä on kautta pelin historian juoksutettu tai lennätetty VP-alueille... susia, pikkulohhareita ym. Vallattiin niitä arvokkaammillakin yksiköillä; esim. Desert of Desolationin Gelatinous Cube (28) ja Capricious Copper Dragon (58) olivat aikalaisista strategialtaan "asetu VP-alueelle ja toivo pitkää ikää" -kannusteisia. Vaikka paljon on yhä samaa, on VP-toiminnassa sittemmin tapahtunut mielenkiintoisia laajennuksia. GoRun on saanut samanveroisia tekijöitä alalle. Esineet ovat alkaneet vaikuttaa asiaan, samoin vastatoimet, kovempien yksiköiden Victory area -kyvyt ym. ym. Siitä voisi kenties joku joskus kirjoitustoimin jatkaa.
|
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 10:53:11 GMT 2
Kyllä siinä Kivituvan Pappakin äimistyi, kun alkoi nuolta tulla sisään ovista ja ikkunoista! - Mikä luonnoton...?! Hahmohistoriaa: Elf Arcane Archer (Against the Giants) "Arcane Archerit", "EAA:t", "Ne seinän läpi ampuvat haltiat", ovat hinnaltaan (47) sellaisia, että alusta alkaen niitä on pelattu ryppäissä. Kaksi, kolme, epookissa jopa 7-8. Ideahan on ampua ens'mäisellä kiepillä omasta lähtöruudusta vastustajan vastaavaan ja katsella sitten, mitä pölyn alta jää jäljelle ja kuinka kovaa se tulee päälle. Joukkuetta on sen enempää turha tähän rakennella, koska idea on yleensä samankaltainen: mahdollisimman kova kaukotykitys turvasta ja pistejohto tai merkittävä taisteluetu sen myötä. Arcane Archerin tukijoukoiksi on toki ilmestynyt erilaisia vaihtoehtoja; championeista voi mainita vaikka haltioille champion-bonukset suovan Moon Elf Fighterin (Archfiends, 49) ja EAA:n kanssa samalla kikkakentällä operoivan champin, Arcane Archerin (Harbinger, 48).   EAA:t pärjäsivät aikanaan erinomaisesti sekä 200:ssa että 500:ssa (varmaan kaikessa siltä väliltäkin ). Vaikea arvioida, mihin se tämän päivän turnauskentässä tarkalleen asettuu. Kyllä niidenkin tukivoimat ovat hieman kehittyneet, siinä missä vastapelotteetkin. Haltia-ampujista yleisemmin puhuttaessa, myöhempinä aikoina tarjolle on ilmestynyt mm. Laurian, Wood Elf Hero (Rage of Demons, 53) champion-vaihtoehdoksi. |
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 11:09:18 GMT 2
Hahmohistoriaa: Acid Band Kun Black Dragon Lurker (Demonweb, 32) ilmestyi, kumoutui sen champ powerissa wanha perussääntö "hutiin ei lisätä vauriobonuksia". Tämä oli mullistavaa ja sen seurauksena - kuten 60-luvun lopulla - hapon käyttö yleistyi.  Lurkereita tavattiin pelata joko yksin tai kaksin kappalein. Liittolaisiksi kelpasivat ne, joilla oli happoa syöstävänä, kuten toiset mustat lohikäärmeet ja vaikkapa Digester (Night Below, 39). Tällä joukkueella oli tapana tuhlata vaivalla hankittuja voittopisteitään hapon tehostamiseen, joten tietysti joukkueessa piti olla myös luotettava "varhaisen VP:n" hankintastrategia. Black Dragon Lurkerien ilmeinen heikkous, defenssit ja hiparit, oli se tämän joukkueen toinen Akhilleuksen kantapää - vaikka ne usein sulattivat ensin ne, jotka moisiin hamusivat kajota. Mutta siinäpä se, käytännössä. Happojengi on vahvemmilla silloin, kun pääsee valitsemaan kartan. Ilman varhaisia VP:eitä on kivinen tie sillä pärjätä, mutta sekin on hyvällä pelaamisella aivan mahdollista. Kyllä tämän, uudempien liittolaistenkin ansiosta, edelleen päteväksi sotajoukon aihioksi laskisin. Itse pelasin viimeksi v. 2020 DDM Guildin verkkoliigassa yhden tiukan matsin tällaisella ja mukavaahan se.
|
|
|
|
Post by plastic finn on Sept 7, 2022 12:15:52 GMT 2
Legendary Evils -sarjan annettua valjuhkojen Player's Handook Heroesin ja Dangerous Delvesin jälkeen todella paljon piristystä pelikentälle, ilmestyi toinenkin kärkipeliä muokkaava sarja: Savage Encounters. Sen napeissa oli mm. jo yllä esitelty Nightwalker Sinister, Vampire Guildmaster ja Goblin Skullcleaver - heittipä meitä vielä eeppisellä arkkipiru Grazz'tillakin. Yksi oli kuitenkin näiden joukossa se erikoisin... Hahmohistoriaa: Adult Purple DragonAdult Purple Dragon (Savage Encounters, 60) ei ensi silmäyksellä näytä vaurioiltaan tai muilta peruskyvyiltään kummoiselta. Siinä siis täytyy piillä jotakin muuta. Se jokin muu on kyky laittaa vastustajan sairastumaan niin pahasti, etteivät taisteluun päästessään ole enää muuta kuin hidaste.   Ja ideanahan oli luonnollisesti ja hyvin EAA-henkisesti se, että jo kotipesässä laapaistaan close attackilla omaa joutonappia niin, että päästään antamaan vihollisille ongoingia. Tämä järjestyi esim. sijoittamalla 10 pisteen Nothiciin (Arhfiends), joka sitten katsoi pahalla silmällä yhtä omista taistelijoista, aiheuttaen tälle ongoing necrotic damagen. Tältä "uhrilta" Adult Purple Dragon pääsi sitten poistamaan "kondition, jonka pelastusheitto voi lopettaa", minkä seurauksena kaikki viholliset saivat päälle ongoingin. Se on inhottavaa, jos noppakäsi on yhtään jäässä (ja varsinkin, jos on sijoittanut esineisiin [Rot Scarab], jotka tekevät samaa omille ohkaisimmille yksiköille). Tietystikin asiaan kuului jollain tavalla hyödyntää vihollisten ongoingia, esim. voimistamalla sitä tai uusimalla tilanteen myöhemmin. Mitä suurempi, vaikeapääsyisempi kartta, sitä pidempi matka sulaa ongoingin myötä - ennen iskujen vaihtoa ja sen aikana. Tästä strategiasta voi olla, ja yhteisössä oltiinkin, montaa mieltä, mutta nokkelaa se oli ja usein tehokasta. Silti sanoisin, että mikä vain strategia, jossa Nothic näyttelee roolia, on jollain tasolla hyvä strategia. Out. |
|
